Historia

Strömforsin ruukki on yksi vanhimmista rautaruukeista maassamme. Vuonna 1695 vapaaherra Johan Creutz perusti Petjärven kylään ensimmäisen kankivasarapajan. Sijainti Kymijoen läntisimmän haaran varrella oli mitä parhain; käyttövoiman antavien koskien vesivoima oli runsas kaikkina vuodenaikoina, lisäksi läheisyydessä sijaitsivat laajat metsäalueet.

Nykyisen nimensä ruukki sai uusien omistajiensa mukaan Turun rauhan jälkeen 1744, jolloin ruukin ostivat Anders Nohrström ja Jakob Forsell. He laajensivat toimintaa perustamalla manufaktuuripajan, sahan ja myllyn.

Ruukin omistajaksi tuli vuonna 1781 aateloidun Jakob Forsellesin poika vuorineuvos Henrik Johan af Forselles. Hänen leskensä Virginia af Forselles peri 31-vuotiaana, kahden pienen lapsen äitinä, laajan ruukkitilan. Vuorineuvoksettaren aika tunnettiin ”Hänen Armonsa aikana”. Hän hallitsi ruukkia rautaisella otteella ja ajoi sen etuja tarmollaan lähes 60 vuotta, kuolemaansa saakka. Virginia af Forsellesin aikakaudelta on peräisin ruukin nykyinen ilme, keskeisenä rakennuksena hänen rakennuttamansa kolmekerroksinen punainen puinen rakennus joen partaalla. Taloa kutsutaankin Armonlinnaksi.

Ruukki pysyi af Forsellesin suvun hallussa yhteensä 132 vuotta eli vuoteen 1876 saakka. Kauppaneuvos Antti Ahlström osti ruukin ympäröivine maineen vuonna 1886. Hän keskittyi erityisesti sahatoiminnan kehittämiseen. Rautaruukkipajat lopettivat tuotantonsa vuonna 1950 toimittuaan lähes samalla tekniikalla yli 250 vuotta. Menetelmien käytyä vanhanaikaisiksi myös sahatoiminta lakkautettiin vuonna 1953. Muovi- ja sähkötarvikkeita valmistava uusi tehdas perustettiin ruukkiin A. Ahlström Oy:n toimesta vuonna 1947.

Strömforsin ruukki on aina ollut monitoimiyritys. Täällä on toiminut rautaruukin, sahan ja myllyn lisäksi myös panimo viinanpolttimoineen, krouvi ja tiilitehdas. Lisäksi on harjoitettu maa-, metsä- ja puutarhataloutta ja miilunpolttoa.

Miljöö, jonka ruotsinvallan aikaiset patruunasukupolvet ovat luoneet, on säilynyt näihin päiviin asti lähes ennallaan vahvan omaleimaisena, viehättävänä kokonaisuutena.